Aarnin omistajan, Sinikka Kumpusalmen kertomaa
10.11.2000
Aarnipojan kanssa tultiin juuri iltanavetalta, siirsimme kanit ulkotarhasta sisään ja sekös koiraa kummastuttaa. Se on koko kesän paimentanut kaninpoikasia tarhan seinän läpi ja nyt ne ovat sisällä vielä lähempänä. Täytyi muistutella poikaa ihan tosissaan, että kiltisti, kiltisti, kun sylissä kesyttelimme kanivauvoja käsittelyyn. Ihan vakuuttunut Aarni ei silti vielä ole, ettei niitä saisi kurmuuttaa jos ne nenän eteen sattuisivat, joten onneksi häkit ovat idioottivarmaa mallia, tuplalukituksella.
Sama ilmiö toistui, kun kananpoikasista syksyisimmät pääsivät emoineen ulos viime viikolla - jos nämä säät jatkuvat, hyppivät kanat ulkona vielä jouluaattona. Maatiaiskanoissa on se hyvä puoli, etteivät ne ilmoja tai pakkasta pelkää, vaan haluavat ulkoilla vielä pienessä lumessakin - tuulisilla säillä ne kuitenkin jäävät mieluummin sisään. Muuten kanakokeilu- yksi liiskattu kana- vakuutti Aarnin siitä, että ne on syytä jättää rauhaan. Kissanpennun kanssa se nukkuu verannalla kylki kyljessä, mutta isot kissat se koettaa saada vauhtiin aina kun pihalla tapaavat. Isot katit vain naureskelevat hyville paimennusyrityksille ja puskevat koiraa vähätellen.
Kivalle tuntui, kun viime viikolla naapurin ökytilan isäntä (50 -vuotias poikamies) sattui ajamaan traktorillaan navettamme takaa pelloilleen, kun Aarni nouti juuri vuohia sisälle. Isäntä katsoi touhua huuli pyöreänä ja aikansa sitä kehuttuaan pyysi apua yhden vasikkansa navettaan ajamiseen. Se ei suostunut tulemaan sisälle muiden mukana, kesän laidunkaudella araksi kasvettuaan. Juuri kun olimme lähdössä kokeilemaan, oli vasikka kuitenkin päättänyt laahustella itse sisälle, joten tältä vuodelta lehmäkokeilut jäivät sikseen - mutta koiralle suotu arvostus kyllä lämmitti. Nämä savolaisukot kun eivät ihan turhaan muuta asenteitaan, vaan tuntevat pyhää ennakkoluuloisuutta koiran käyttöön paimennuksessa.
Nyt kun hevosetkin jo ovat yöt sisällä, aamurutiinit pitävät taas sisällään uusia paimennusjuttuja ja tänä aamunakin shettisponivarsamme karattua pariin kertaan aitauksesta kun olin noutamassa muita ulos, eikä paimenpoika ollut vielä päällä, pisti Aarni ponin päättäväisesti sisälle. On kiva seurata sen kasvavaa, mutta tervepäistä itsevarmuutta. Mikään turhanräyhääjä ja pullistelija se ei todellakaan ole, mutta uskaltaa jo komentaa isojakin vuohia kun tiukka paikka tulee ja ne kääntyvät kiukkuilemaan.
Aloittelemme pikkuhiljaa tottelevaisuuskoulutusta, siinä on kyllä vissi ero suursnautserin "ravista ennen käyttöä" metodeihin. Ilmeisesti koira on tullut perheeseemme myös opettamaan minulle itsehillintää, sillä kun emännällä palavat hihat, Aarni painelee kissanluukusta verannalle ja odottelee loukkaantuneen näköisenä omalla paikallaan " parempaa tuultani". Siinä eivät p..eet auta, vaan on tauon paikka. No, hyvä niin. Oppia ikä kaikki.
Kova jätkä se edelleen on askartelemaan: pihalla odottaa aamuyön tylsinä tunteina ennen muun perheen heräämistä ja töihin lähtöä "Aarnin leikkikentällinen" sipellettyjä kananmunakennoja, ulos kissanluukusta kannettuja lapasia, villasukkia ja kenkiä, puruluita ja  palloja. No, kunhan rutiinit muodostuvat ajan myötä tähän navettatyöhönkin ja koiran käyttö monipuolistuu koulutuksen myötä, tulee ikää ja into koordinoituu tarkemmin oikeisiin hommeleihin.
Otin eilen valokuvia lampolassa Aarnista karitsojen takapuolia pesemässä - se onkin mieluinen homma ja kertoo siitä, että pohjimmiltaan koira mieltää ne kavereiksi eikä riistaksi..hehe..

13.11.2000
Oli ihan pakko ruveta kertomaan taas tällainen paimennustarina, joka ilmineeraa Aarnin "puhujanlahjoja".
Hain eilen kahdeksan vuohen lastin tuolta itärajan tuntumasta - arkoja, mutta isokokoisia ja hienoja eläimiä.
Eero lastasi niitä yhden ystäväni kanssa eilen autosta navettaan, kun yksi kuttu karkasi tiehensä - ikävä kyllä ehdimme Aarnin kanssa paikalle vasta kun se oli jo ehtinyt juosta varmaankin naapurikuntaan saakka, joten nyt odottelemme löytyykö karkulaista enää lainkaan. Kuitenkin siinäkin kriisissä koira teki todella töitä jäljestäen sen reittiä vielä illemmalla Eeron kanssa toistamiseen.
No, kävin äsken lampolan puolella antamassa eläimille iltaheinät ja hups, kuinka ollakaan nämä uudet tulokkaat olivat päässeet uudesta "lokerostaan" lampaiden sekaan. (Siinä vanhassa tamma- varsa- karsinassa, jossa ne nyt ensialkuun saavat tutustua meihin talonväkeen, on lampolaan päin aukeava vanha lannanluontiluukku, noin 1x1 m kokoinen ja sen ne olivat saaneet sisäpuolelta auki). Lampolasta on suoraan ulospääsy aitaukseen, jonka kautta pelkäsin uusien vuohien yön aikana joko runnovan lampaat sarvillaan - varsinkin uteliaat karitsat saivat jo katsellessani useamman puskun kauemmas tai sitten pelkäsin niiden karkaavan, joten minun oli pakko saada ne takaisin boxiinsa. Mutta, eläimet olivat todella arkoja ja väistivät ihmistä, joten eikun Aarni lampolaan kaveriksi.
Ensin se katseli lammaslaumaa, jonka sekaan vuohet tunkivat piiloon - koira oli niille aivan outo näky- ihan kummissaan. Minne minä nuo lampaat kesken syöminkien halusin ajella? Ulos, pimeällä? Minne sitten?
Kunnes yksi vuohi päätti paeta "turvaan" boxiin ja Aarni bongasi, että hei, täällähän on sakkia joka ei kuulu joukkoon ja nopsaan hahmotti uudet tulokkaat, sekä reiän johon ne halusin "sulloa" takaisin.
Ja sitten töihin: tarmolla ja uskomattomalla itsetunnolla se ahdisti jokaikisen takaisin boxiin ja paineli vielä itse perään tarkastamaan, että pysyttekös perhanat siellä nyt. Viimeisiä se joutui jopa kyljessä roikkuen "tukistelemaan" - mistä sitten kieltelin, ettei tulisi ikävä tapa pidemmän päälle. Usko vain, että näistä uusista kutuista tuli kerralla koiralle kuuliaisia. Nyt täytyy vain aloittaa rakentamaan luottamusta ihmiseen, etteivät ne yhdistä illan sambaa minuun.
Niin, poika sai kyllä isot kehunsa ja oli aivan sen näköinen, että mitäs pienistä, hauskaahan tämä.. Totisesti toivon, että se karannut vuohi bongattaisiin ja päästäisiin kokeilemaan koiran oivalluskykyä sen kiinniottamisessa.
Aarni on kerännyt valtavan ihailijaringin, jokainen haluaa nähdä sen töissä kyläillessään meillä - viimeksi se vakuutti yhden EU- tarkastajan pistäessään lastentarhan puolelta karanneet kutut kileineen sisälle ennen kuin ehdimme edes sitä pihalle käskemään.

Olemmekin nauraneet, että koirasta olisi oikeastaan tehnyt Aarre- niin huippua sen kanssa on touhuta. (Tosin emännän takamus tässä alkaa levitä, kun juoksuaskeleita tulee enää muutama päivässä entiseen verrattuna!)

19.11.2000
Aarni- ihmeen jutut jatkuvat..
Viime viikonloppuna haimme Nurmeksesta lisää vuohia - kerroinko jo, taisin kertoa. Joka tapauksessa yksi häipyi paniikissa metsikköön, eivätkä soittelut hirvimiehille tai naapureille tuottaneet tulosta.
Eilen tulimme Eeron kanssa iltahämärissä pihaan ja bongasimme, että lastentarhan vuohet (muutama kuttu kileineen ja viime keväänä syntyneitä kuttuja, yht. noin 10 kpl) olivat avanneet ovensa ja karanneet pihalle. No eipä mitään, sanoin Eerolle, että älä laske snakuja vielä autosta, käyn ensin Aarnilla laittamassa ne sisään. Menimme vuohien luo ja käskin Aarnin ensin laittamaan oven edessä parveilevat tytöt sisään ja tarkastamaan sitten navetan takaa, onko sinne mennyt osa- yleensä ne menevät sinne oitis tarkastamaan kanojen syöttölaitteen. No sieltähän se kohta tulla huristi vuohen kanssa ja rupesin laittamaan ovea kiinni kun sekin oli sisään ajettu- kunnes yhtäkkiä tajusin, että hemmetti, viimeinen vuohi olikin ihan oudon näköinen. Se oli se viikko sitten karannut vuohi, jonka Aarni oli käynyt noukkimassa mukaan!! Arvaa olimmeko rullalla onnesta! Samainen naapurin isäntä, jonka vasikkahommista kerroin, kävi tänään linkoamassa pihan ja kysyi ohimennen onko vuohta löytynyt. Ja mehän heti koiraa kehua retostelemaan. Aika jännä sinänsä, että koira pärjäsi ko. eläimelle, joka ei ole koiraa aiemmin nähnytkään!
Nyt olen opettanut Aarnin vahtimaan kuttuaitauksen avointa porttia aina kun lypsän. Aiemmin ne pursuilivat syliin koko sakki heti kun porttia alkoi raottaa ja tämä helpotti hommia kummasti. Samoin meinasi aiemmin hermot mennä, kun jaoin ruokia kuttuaitauksen sisällä ja kaikki tunkivat yhtäaikaa syliin ja sankolle - nyt Aarni ja Lola-mummo ovat aitauksessa kanssani ja pyörivät ympärilläni pitäen kutut kauempana, niin pääsen esteettä liikkumaan ja jakamaan ruuat astioihin. Tähän Aarni vielä tarvitsee Lolan henkistä tukea - kokeilin yhden kerran sillä yksin, mutta ei se vielä suostunut tulemaan yksin isojen kuttujen sekaan ja hyvä, että tunteekin rajansa, sillä kutut haistavat heti jos tilanne ei ole hallinnassa. Lola on sen verran iso ja hyökkäävämpi, että se tukee Aarnin itseluottamusta. Aika jännä pari nuo kaksi muuten ovat ja varmasti epätavallinen...
Aarni myös osaa jo erottaa vuohet ja lampaat - lasken uudet kutut pihattoon juomaan samalta astialta johon juotan lampaat (laiska, laiska, laiska- näin säästyn turhalta kantamiselta) ja sen jälkeen otan Aarnilla kutut lampaitten seasta takaisin omaan boxiinsa.
Tänään sattui vielä yksi perhanan kanavahinko- lapset kävivät aamulla jahtaamassa sisälle yhteen pihakuuseen linnoittautunutta kanaparvea (viime yön valvoin katsellen lumituiskua ja mietin, että aamulla kuusessa istua nököttää valmiita broilereita) ja Aarni tietysti mukaan. No, poika paimensi vähän liikaa - ilmeisesti tarkoituksena vain ohjailla kanaa sisälle, mutta kanathan, kuten yleisesti on tiedossa, eivät lennä minkään kaavan mukaan, sinkoilevat vain. Ja siinä menivät siipisulat, pyrstöä ja pari palaa lihaakin..
Lapset saivat kyllä höykyytyksen, olin käskenyt laittaa Aarnin sisälle, sillä arvasin, että lapsi lapsien joukossa ei tiedä hyvää. Kun ympärillä kiljuu ja huutaa pari omaa ja pari vierasta kaupunkilaislasta, jolle moinen kanajahti edustaa pokemon- taistelua parhaimmillaan, niin äkkiäkös siinä emännän kananvastaiset opetukset unohtuvat. No, kävin kyllä ennen Eeron armonlaukausta näyttämässä kanaa koiralle ja sen jälkeen poika mökötti iltaruokinnoille saakka omissa oloissaan navetan vinnillä heinien seassa. Ihme tyyppi.

2.1.2001
Ja joulu joutui ja vuosi vaihtui..
..syödessä ja vuohia kätilöidessä.  Poikimakausi on alkanut ja Aarnilla pitää kiirettä, kun se koettaa pysyä kärryillä pitkin navettaa viipottavissa pikkukileissä- ne ovat vielä kovin pieniä (vaan eivät vaatimattomia tai hitaita) ja pääsevät pujahtamaan äideiltään karkuun aitausten raoista. Ja sekös on lystiä: käydä tankkaamassa mutsilta maitoa ja kiitää sitten kierros tai kaksi pitkin tyhjiä navetan käytäviä. Aarni on todella hellyyttävä näiden pienten kanssa- siinä yhdistyy ihana rauhallisuus ja lempeys, mutta sitten se kyllä osaa tarvittaessa olla isompien kanssa tosissaankin.

27.1.2001
Kesäkuvassa sarjassamme koiran hämmästyttäviä harrastuksia numero 1: meillä oli koivikon harvennushakkuun jäljiltä odottelemassa polttopuuläjä takapihalla, kun yhtenä aamuna bongasimme sen päältä maailmaa kaikessa rauhassa tarkastelevan Aarnin. Joten kyllä siitä rauniokoirakin tulisi..hehe..
Viime aikoina olen huomannut herran käytöksessä työmoraalin huolestuttavaa rapautumista mitä tulee lampaisiin ja vuohiin, hevoset kyllä saavat sen syttymään - ja tositilanteet pienemmilläkin sorkallisilla. "Paskaduunit" sitä eivät tunnu kiinnostavan- liikuttelu ja siirtely pihatossa yms. Tyypillistä? Itsenäistymistä?
Edelleen se nostaa hatkat heti kun korotan ääntäni - tyyliin: älä kuule huuda mulle tai teet loputkin itse.
Lampaiden kanssa se on ylin kamu ja pesee edelleen karitsoiden takapuolia - niin kiiltäviä takapuolia ei muualta löydykään.
Jospa kevät pistää vaihdetta päälle - ja eläinten ulkona liikuttaminen. Pihattotyö lienee porokoiran vieteille hieman oudompi jutska?

Joo-o, treenasimme juuri näyttelyasentoa pihalla ja siinä on justiinsa sama fiilis kuin matkassa mestauslavalle voisi kuvitella olevan. Täällä maalla tuossa vapaudessa ja irti olemisessa on se puoli, että koirat ovat aina nuhteettomasti taluttimessa, mutta mieltävät sen suurimmaksi rangaistukseksi mitä heille voidaan määrätä.
No ainakin koira seisoo paikoillaan - kauneuttahan siellä esitellään eikä tottelevaisuusseuraamista. Tosin Aarni kyllä seuraa kauniisti, mutta nööööyyyrästi..ja vähän v..uuntuneesti. Jos sen pään päällä olisi ajatuskupla, siinä lukisi: kiitti vaan..

15.3.2001
Tänään mikrosirutettiin. Pure ei Aarni takuulla ketään, se on tosi ystävällinen ja avoin koira- vähän sellainen hälläväliä vieraisiin nähden kylläkin. Kuljeksii mukana kun vieraita tulee, silityttää vaan ei mielistele.
Tuolla se nukkua röhnöttää rankan päivän jälkeen - sai paimennella oikein urakalla kun hevosista ruuna tuli aidan yli (isäntä oli hakemassa sitä ratsastuslenkkiä varten, se juoksuttaa koirat hevosen kanssa metsässä, mutta Topi päätti ottaa hatkat).
Olin jo niellyt ylpeyteni ja suuret pyrkimykseni pärjätä yhdellä paimenella - Aarnin logiikka pätee hienosti vuohiin ja muihin, mutta lampaat menevät siltä yli hilseen. (Niin minultakin!) No Väpä tuli taloon ja sillä taas hegemonia määkijöihin toimi heti - ja tuon ensimmäisen viikon jälkeen on homma alkanut toimia hienosti - myös "veljesten" kesken. Aarni on ehdoton pomo, vaikka ne suurimmaksi osaksi leikkivätkin ihan paineetta, mutta "työpaikalla" eli navetassa Aarni joskus alkaa simputtaa Väpää - teen siitä kyllä työaikana ripeän lopun.

Aika mielenkiintoiseksi niiden yhteistyö on muovautunut: Aarni päivystää hevospuolella ja tulee apuun jos Väpä tarvitsee lisää uskottavuutta - esimerkiksi pukkien siirtelyyn ei kumpikaan pysty yksin, mutta heti kun Aarni kuulee Väpän haukusta, että siinä on "agrea" se säntää paikalle painostamaan kaverin kanssa.
Muuten se kyllä antaa borderin höösätä lampaiden seassa ja tosiaan vaikuttaa aika-ajoin jopa patalaiskalle syöden lampaanpaskaa kun Väpä paimentaa. Jännästi se silti tarkkailee tilannetta ja aina kun tilanne vaatii, on paikalla.
Aarni on huomattavasti itsenäisempi ja helpommin ottaa itseensä - Väpä on sellainen työnarkomaani, josta näkyy heti ellei töitä ole tehty tarpeeksi: esimerkiksi se koettaa paimentaa sisällä kissoja. Aarnille ne ovat ihan se ja sama ja sisällä se vain vetää lonkkaa. (Tosin se ei sisällä viihdy kuin hetken.)
Tuosta itsenäisyydestä vielä: eilen illalla Moona oli hevostallilla myöhään ja tuli sitten vasta pimeällä sisälle. Ruvettiin huutelemaan Aarnia, jota ei näkynyt missään. Kun sitten monen tunnin kuluttua huolestuin ja lähdin katsomaan, se oli unohtunut talliin ja nukkui siellä kaikessa rauhassa hevosen syöttöruuhessa!!
Eli: no panic- tyyppi!!

18.3.2001
Noo-oh..tultiin näytteiltä..
Tuomari Raimo Viljamaa
Yleisvaikutelma: erinomainen, koko 54 cm
Tasapainoisesti liikkuva uros, kaunis pää ja korvat, voimakas runko jossa oikeat mittasuhteet,
hyvät raajat, erinomainen turkki, hyvä häntä, väri hallavan musta ruskehtavin merkein.
JUN1,JUK 1,SA,SERT,ROP,RYP 2
Että kiitosta vaan kasvattajalle - täytynee tätä nyt näyttelyttää pikkuisen usiamminkin, vai mitä sanot..
Juup, ryhmätuomarina oli sama Rami ja ilmeisesti se kyllä oli jo päättänytkin sijoittaa Aarnin korkealle - poika vain oli jo ältsin väsynyt näyttelypäivästään ja siinä karhukoiran ja jämtlanninpystykorvan välissä muutenkin sen näköinen, että älkää nyt viitsikö huutaa, enhän minä tässä pahalla, ihan pienenä vain..
Se muuten sanoi kun yksittäisarvosteluun mentiin, että "onpas mukavaa saada pitkästä aikaa tämän näköinen porokoira kehään" ja totesi myös, että "grammaakaan enempää massaa ei saisikaan olla, erittäin kehittynyt ikäisekseen". Toki minä räpytin hempeästi silmäripsiäni (mascarat poskilla kun lunta satoi vaakatasossa) ja nyökyttelin, miten viisaita mies puhuukaan!! No, nyt on maltettava mennä nukkumaan: käyn vielä kiillottamassa nuo kaksimetriset pokaalit, jotka asettelin ruusukkeiden kera pirtin pöydälle siten, että kun aamulla kömmin makuuhuoneesta, ne osuvat ensimmäiseksi silmiini..minäkö turhamainen..mutta on se vaan mukavaa tuo voittaminen.. hehe.. Lapset hurrasivat katsomossa "hyvä äiti", johon oli joku vääräleuka todennut, että kyllä tuolle äidille sertin voisi antaa. (Että kannatti laittaa lähtiessä ne mascarat..)

20.3.2001
Täytyi ihan ryhtyä kertomaan showtype workingdogin uusimmat äimistykset - katselin tuossa koneen yli ulos ikkunasta ja naureskelin Aarnille, joka istui pihatiellä odotellen lasten linja-autoa. (Se tarkastaa joka päivä tulevatko muksut postilaatikolle bussilla vai porhaltaako auto ohi. Voihan se olla kyllä niinkin, että perimmäinen syy tiellä istuskeluun on itsensä huvittaminen ja kerran päivässä ohi kulkeva bussi se vasta onkin ihmetyksen aihe kerrakseen.. liikettä tuossa tiellä tapahtuu todella harvakseltaan..)
No, koira siinä joutessaan lumessa kieriskelemään ja kesken parhaan pyörähdyksen yli sattui lentämään muutama punatulkku. Aarni jäi selälleen niitä katselemaan!! (Ihan fiksua sinänsä, ei väsy niska.)
Eilen navetalta palatessani koetin näyttää sille upeasti loimuavia revontulia ja kirkasta tähtitaivasta - ei suostunut ymmärtämään mitä näkemistä niissä on..
Kevätaurinko on pistänyt myös vuohien ja lampaiden (jotka muistuttavat hyvinsyöneitä biisoneita karvoineen ja viimeisillään - ennen telakoitumista- olevine mahoineen) käpyrauhaset sekaisin. Kilit, kutut ja lampaat hyppivät ulkona villiintyneinä ja iloisina - ja usein hypyt kantavat myös yli aidan. Niinpä joka toisella vilkaisulla keittiön ikkunasta saa todeta koko lauman tulleen aitauksesta ja verottavan pihassa seisovaa kuivaheinäkuormaa. Mutta: tähänhän meillä on Aarni! Kiljaisen sille (se makoilee portailla, mutta penkka peittää suoran näkyvyyden heinäkuormalla askarteleviin otuksiin) että Aarni, käskemään. Ja sitten sitä vietiin.
Se haukkuu elikot takaisin ja juoksee viimeiset aitaukselle päin ajettuaan vielä kiertämään kuorman, olisiko joku jäänyt piiloleikkiä pitämään, ja sitten äkkiä lauman perään ja jokainen komentuu takaisin aitaan. Sitten se palaa häntä pystyssä makoilemaan portailleen ja odottelemaan seuraavaa kiljaisuani.

30.3.2001
Mennään muuten taas Aarnin kanssa näyttelyyn, Rautalammilla 22.4. ja tuomari on.. en muista kuollaksenikaan, vaan ei ainakaan sama. Katsotaan kuis käy - sitten jos menee hyvin, niin pitää kyllä siirtää koira kokonaan edustustehtäviin, hyvänen aika!

22.4.2001
Juup, kyllä se rimpsu meni näin:

JUN1/1, SA, SERT, ROP 1, RYP 1, BIS 3
ja arvostelu oli
Yleisvaikutelma eritt. hyvä
Erinomainen uros olla kaunis pää, korvat. Hyvä rakenne, hyvä turkki, hyvä karva. Loisto yksilö. Kaunis koira. Liikkuu hyvin. Kaunein näkemistäni!!
Esko Nummijärvi
Muut kehujat kehän laidalla: Seppo Anttila, Harry Tast ja joku kolmas miestuomari.
Muita lapinporokoiria ei ollut ja Nummijärvi sanoi yleisölle, ettei se himmennä koiran loistokkuutta. On kuulemma hänen 32 vuotisen tuomariuransa aikana kaunein näkemänsä porokoira!

23.4.2001
Huomenta taas,
ajattelin napsutella vielä muutaman rivin kun tämä huuma ei ota haihtuakseen edes sikeästi nukutun yön jälkeen!
Kyllä se on hassua mennä näyttelyyn koiralla, jonka upeutta ei ulkoisesti itse osaa vertailla muihin.
Se muuten Nummijärvi sanoi, että koira on sekä ryhmätason kova sana, että erikoisnäyttelyn voittajatasoa!

1.5.2001
Katselen ikkunasta koneen olkapään yli kun lapset lähtevät parhaillaan naapurin mummolta maitoa ostamaan - siltä ei enää riitä maitoa meijeriin, mutta yli oman tarpeen kuitenkin. Niinpä kallisarvoinen vuohenmaito keitellään juustoksi ja Elinan kyyttöjen maito käytetään ruoanlaittoon.
Aarni on valjastettu vanhoista lastenvaunujen pohjakehikosta ja renkaista ja ahkion vetoaisoista tyyliteltyjen  kärryjen eteen ja siinä se singertää nöyrästi juhtana. Huvittava tyyppi: kun sille laittaa "peräkärryn" niin pysähtyessä voi hihnan pudottaa maahan ja se tollukka seisoskelee paikoillaan odottamassa vaikka päivän- vähän niin kuin hyvin opetetun työjuhdan tuleekin.


17.5.2001
No nyt meillä on Aarni taas keksinyt uuden käyttöominaisuuden itselleen: eilen jätkä tappoi kymmenen rottaa!! Ja annas olla kun se bongasi, että tästähän löytyi oikea uraputki, niin nyt se pitää äiskän tyytyväisenä ja zoomailee kaikki koloset ja nurkat jo valmiiksi, kun navettaan mennään!
On  muuten nopea koira- ja koko perhe sai taas yhteisen, eksoottisen harrastuksen. Pitäisi olla videokamera ikuistamassa tähtihetkiä kun koirat (Väpä ajaa karkaavat rotat nurkkiin, pitää ne siellä kunnes Aarni- terminaattori tulee eliminoimaan ne) askartelevat yhteistuumin ja Moona kantaa vainajat metsikköön, minun kiljuessani kannustavasti turvallisen välimatkan päästä. Että sellaisia mukavia juttuja tänään, olen kyllä ikukiitollinen koiran tästä uinuneesta ominaisuudesta.

31.5.2001
Aarnikarhu taas eilen rotan tappoi- hieno ukko. Nyt sen kanssa jo puretaan rakenteita niinkuin hometta etsitään homekoiralla- koira seisoo jossakin puupalkin edessä ja on vakaasti sitä mieltä, raapii ja nuuskii, että täällä on jotain- sitten vain sorkkarauta esiin ja hommiin, jotta terminaattori pääsee hoitamaan loput.

Herra on nyt sitten herännyt myös tuolla miehisellä saralla, aamuseisokkinsa kanssa nylkyttelee häpeilemättä pitkin pihaa. Mokoma. Taitaa tulla siitä ainoa tämän talon asukki, joka joskus saa..

Toissailtana oltiin poikien kanssa paimenessa- pihattoaitauksessa ei ole syötävää nurmea elikoille ja kaadettujen koivikoiden muokkaaminen viivästyy edelleen kun tiet ovat kelirikossa ja kaivinkonetta ei voi ajaa tänne, ennenkuin kelirikkomerkit on poistettu. Vasta sitten lähtevät kannot, päästään maa muokkaamaan ja kylvämään laidunnurmet.
No, on tuossa kantojen seassa kuitenkin sen verran vihreää, että ajattelin illankahoissa päästää tytöt edes pikkuisen nautiskelemaan ja laskin koko sakin aidasta- ne kyllä olivat pitkään sitä mieltä, että no kun nuo koirat ajavat meidät takaisin kuitenkin..tämä taitaa olla ansa..
Käskin koirat paikalleen maahan ja istuin kivellä odotellen, kunnes ne hokasivat, että saavat luvan tulla syömään myös koirilta.
Pojat katselivat minua kummissaan, mutta malttoivat mielensä ja siinä sitä istuttiin nauttimassa näystä-sitten kun alkoi tulla tarpeeksi vilu, ukot töihin ja elikot takaisin aitaan. On se helppoa, on se.
Väpän rajuus on aika hankalaa- vuohille sen logiikka, jossa koira pyrkii eteen pysäyttämään, on aivan mahdotonta. Menee sellaiseksi vuohen etujalka suussa juoksemiseksi. Mutta Aarnin takaa ajava tyyli sopii niille paremmin- se ei ole niin aggressiivista ja äänenkäyttö jättää eläimille enemmän aikaa katsoa minne niitä ajetaan ja mitä niiltä halutaan. Vuohi kun ajattelee- lammas ei niinkään, kunhan juoksee tai vaihtoehtoisesti seisoo suu auki paikoillaan.

10.6.2001
No siellä Pieksämäellä..

Tuomari Risto Tuomainen olisi taas tahtonut sitä serttiä tyrkytellä- vaikka koira oli edellisyön tunteina neuvokkaasti aterioinut itse ruokasäkistä kuistilla ja oli paksu kuin porsas.

Arvostelu: Musta vaaleanruskein merkein, hieman yli keskikok. sopusuhtainen, tasapainoinen, erittäin hyväntyyppinen nuori uros. Tyylikäs pää, hyvät korvat. Rakenne kauttaaltaan erittäin hyvä, oikea hännän kantotapa.

Tulos näin 1-v synttärinä: JUN1/1, SA, ROP ja RYP 5. (Ryhmätuomari tanskalainen Hanne Laine-Jensen). Ihan hienosti kaikkien rotujen showssa- Aarni kyllä taktikoi ja pussasi tuomarin ennakkoarvostelussa keräilykehässä.
Alkaa olla jo pojjaan nimi tuttu- yksi alaskanmalamuuttinainen kävi kysymässä, että eikös tämä ole se Jalakapoikakoira- on kuulemma jo tuttu näky ryhmissä.
Heh.

Kuopio 13.1.2002 Hannu Talvi NUO 1, NUK 1
Musta rusk. merkein, hyvät mittasuhteet, kokonaiskuva eritt. hyvä. Hyvä kuono, kallo voisi olla hiem. voimakkaampi. Sopivan voimakas runko, eritt. hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä karvapeite. Hyvä luonne samoin liike.

Siilinjärvi 4.8.2002 Esko Nummijärvi AVO 1, AVK 1, SA, PU 1, ROP
Yleisvaikutelma eritt. hyvä, Kookas. Mittasuht. oik. Järeä, hyvin näyttävä uros. Oikeanmuot. pää. Kauniit korvat. Häntä voisi olla alempana. Oikein hyvä turkki. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Aarni on saanut pennut Juoksa Yrtin kanssa 24.9.2002, kennel Stablehill's.
Aarni silmäpeilattiin ja lonkkakuvattiin, silmät ok (J1) ja lonkat A/A.
Aarni sai kolmannen sertinsä Tuusniemellä  5.2.2005 Matti Tuomiselta ja valmistui Suomen Muotovalioksi.
Aarni astui FIN MVA Viehkis Vanamon ja sai  Viehkis A-pentueen 5.9.2005.
Aarni nukutettiin ikiuneen maksasyövän vuoksi paimentamaan pilviporoja 6.8.2007