Koiraharrastukseni alkoi alle kouluikäisenä naapurien koirien taluttamisella. Opetin temppuja niin sheltille kuin saksanpaimenkoirillekin. Ensimmäinen koirani oli miltei 14 -vuotiaaksi elänyt keeshonduros Wesaborgs Eldorado; ruotsintuonti, joka purentavikansa vuoksi tuli meille 3½ -vuotiaana.  Olen kouluttautunut koiraharrastukseni laajetessa TOKO -ohjaajaksi, kehätoimitsijaksi sekä suorittanut Suomen Kennelliiton Kasvattajan perus- sekä jatkokurssin. Aiemmin toimin Rovaniemen Käyttökoirat ry:n harjoituksissa ohjaajana, mutta nykyisin aika menee omien koirien käytössä poronhoitotöissä. Lappalaiskoirat ry:n alaosaston yhdyshenkilönä toteutin yhteistyössä muiden pohjoisen porokoiraharrastajien kanssa yhdistyksen kesäleiriä Rovaniemen maalaiskuntaan Pohtimolammelle 2004. Avustin myös erikoisnäyttelyn järjestelyissä samalla paikalla 17.4.2005. Minut valittiin Porokoirakerho ry:n puheenjohtajaksi elokuussa 2005 Pellossa pidetyssä vuosikokouksessa.

Olen kahden kouluikäisen lapsen, Matin ja Merin äiti. Avomieheni Jukan ammatti  on kiinteistöinsinööri. Olemme muuttaneet Kivitaipaleen kylälle tammikuussa vuonna 1995 rakentamaamme omakotitaloon. Kylä sijaitsee noin 24 km päässä Rovaniemen kaupungista Ranuan tien varressa. Kivitaipaleen Kyläyhdistys ry on rekisteröitynyt ja toimin hallituksen puheenjohtajana. Osallistuimme mm. 4H-Yhdistyksen Lapin Kylänraitit kuntoon -hankkeeseen tienvarsien siivouksella ja raivauksella.

Olen koulutukseltani agrologi(AMK) ja valmistunut Rovaniemen Ammattikorkeakoulusta keväällä 2003. Suuntautumisvaihtoehtonani oli porotalous. Se, miksi opiskelin tätä alaa, on ihan lapinporokoirien ansiota. Muutama kasvattini on päässyt poromiesten ja -naisten työkavereiksi ja jotta ymmärtäisin koirien käyttömahdollisuudet poronhoitotyössä, oli minun  kyseltävä omistajilta heidän tavoistaan hoitaa poroja. Kysymyksiä alkoi olla paljon koko poronhoitokulttuuriin liittyvistä asioista. Ammattikorkeakoulun opinnot ovat hyvin käytännönläheisiä ja pienen ryhmäkoon ansiosta voimme tehdä nopeitakin päätöksiä esimerkiksi opintojen suoritusmuodoista. Onnekseni Narkaus  paliskunnan poroväki on suhtautunut minuun kannustavasti. Oman lisänsä muista eläimistä kiinnostumiseen antaa lampurille, kuttukasvattajalle, lypsykarjatilalle sekä hevosihmisille maatiaiskanojen, -kukkojen ja myskisorsien laumaan päässeiden kasvattieni omistajien vauhdikkaat ja värikkäät kertomukset lapinporokoirien tavoista "hoitaa" niitä.

Linkkeinä toimiva poromerkkini luetaan : oikean päällä pykälä ja hanka, oikean alla hanka. Vasemman alla hanka ja nokka haaralla.

Serafiina Palovaaran Jaakon tarhassa