Maalauksia
Lotta Hirvas
”TALON TAKAA ALKAA ERÄMAA”
9.10.-1.11.2009
 |
Olen töissäni pyrkinyt käsittelemään erämaa kokemusta, käsitettä erämaasta. Maapallon pinta-alasta katsotaan koskemattomaksi, luonnontilaiseksi alueeksi, jota voidaan sanoa erämaaksi, olevan noin 46 %. Euroopan alueella koko alueesta vain 1 % on luonnontilaista, koskematonta luontoa. Erämaa koetaan toisaalta pelottavaksi ja paikaksi, jota on syytä välttää, siellä meitä uhkaavat tuntemattomat vaarat. Toisaalta erämaa koetaan haluttavaksi paikaksi, jonne voimme paeta kaupungistunutta yhteiskuntaa, paikaksi, jossa vallitsee rauha ja jonne on miellyttävä mennä.
Yhtenäisiä erämaa-alueita on yhä vaikeampi löytää ja pääsy varsinaisiin erämaihin vaatii matkustamista ja aikaa. Ihmisillä on erilainen käsitys käsitteestä erämaa. Toiset kokevat olevansa erämaassa vasta matkustettuaan kauaksi kotoaan ja päästyään tiettömille taipaleille. Toiset kokevat voimakkaan erämaakokemuksen pienellä metsäkaistaleella tai jopa hakkuuaukealle. Useat saavat riittävän erämaakokemuksen kotoisessa sienimetsässä, kalassa järvellä tai retkeillessään retkeilyalueilla.
Se, että kykenee täysipainoiseen erämaakokemukseen lähiluonnossa, vaatii ihmiseltä sitä, että hän päättää olla näkemättä seuraavan puun takana hurisevaa autotietä, hakkuuaukeaa tai taloa.
Taiteessa on tarkan näkemisen ja mielikuvan välillä aina alue, jossa tarkka näkeminen loppuu, ja ihminen näkee ikään kuin silmin, joiden iirikset ovat avoinna aistimuksille. Olen käyttänyt tätä aluetta hyväkseni kuvatakseni luontoa ja erämaa kokemuksiani. Työt, jotka ovat hyvin esittäviä, ovat kuvia oikeista erämaista. Työt, jotka ovat vähemmän esittäviä, ovat kuvia erämaista, jotka ovat aika marginaalisia. Olen katsonut maisemia ”ilman silmälaseja”, sisäisin silmin, jolloin maiseman häiritsevät tekijät ovat suodattuneet pois. Oma erämaakokemukseni on sellainen, että koen voimakkaan erämaa kokemuksen vähäisemmässäkin metsikössä, vesistössä tai oikeastaan missä tahansa, jossa on edes vähän luontoa. Minua ei myöskään haittaa, jos ihmisen jäljet näkyvät omassa erämaassani, sillä olen oppinut suodattamaan ne pois.
Haluaisin herättää töilläni ihmiset miettimään erämaa käsitettä. Lähiluontoon pääsee kävellen tai pyörällä. Herkkä erämaaluonto kuluu ihmisen jalkojen alla. Tämä näyttely voisi olla puheenvuoro lähiretkeilyn puolesta. Astuessaan luontoon, joka on jokaista meitä lähellä, on vain asennettava aistit sellaisiksi, että niiden avulla voi suodattaa ihmisen jäljet pois ja nauttia siitä, mikä on jäljellä.
 |
 |
 |