Maalariksi profiloituvan taiteilijan välineitä keinojen moninaisuudessa ovat ennen kaikkea väri, muoto ja rytmi. Näistä syntyy visuaalista musiikkia, teoksia, jotka ”soivat” rytmiensä ja väriensä elämää. Mutta on myös materiaalin kiehtova maailma: tarvitseeko kaataa metsästä puuta, jos haluaa maalata puulevylle. Ei, annetaan jo valmiiksi hiotulle ja muotoillulle puulle kolmas elämä taiteilijan ilmaisun osana.

  Taidemaalauksen kuolema –keskustelun keskellä taiteilijat ovat hakeneet mitä moninaisimpia ratkaisuja pitääkseen maalausta hengissä. – Ehkä onnistuen, ehkä ei. Yhä kuitenkin ihmiset maalaavat. Enemmän tai vähemmän perinteisesti tai uudesti. Yhä on viiva sama abstrakti representaatio jostakin todellisuuden kohteesta. Piirtää viiva – samaa kuin olla maassa kiinni. Näin on ollut jo kalliomaalarin päivistä, eikä viiva ole minnekään kadonnut. Maalaaminen elää sinnikkäästi omaa elämäänsä piittaamatta sen ympärillä käynnissä olevasta myllerryksestä. Maalaus on edelleen in. (Maalaus on kuollut – eläköön maalaus!)

  Maalari voi ammentaa mahdollisuuksien diversiteetistä samoin kuin ihminen ammentaa luonnon diversiteetistä elämänsä edellytykset. Samalla maalaus voi herättää kannanottoon luonnon ja sen uhkien ympärillä käytävään keskusteluun, pisaroina kulttuurin suuressa valtameressä. Siinä tuskallisessa puristuksessa on toisaalta nykytaiteessa synnytetty uutta moninaisuutta, diversiteettiä, mahdollisuuksien ja keinojen kirjoa, josta ammentaa.

  Olen käyttänyt ready made –ideaa ja maalausta ympäristökokemuksen välittäjänä. Näin muodostuu periaatteessa kuva matkasta, jonka taiteilija teki kootessaan teokseen sijoitetut vedet. Teoksen ulottuvuudet avautuvat ”lukemalla” matkan nimistöä ja  vesien kertomusta. Teoksessa kohtaavat ruumiillinen, älyllinen ja symbolinen rajulla tavalla

Tervetuloa näyttelyyn
Mutta käykää toki katsomassa paikan päällä!

Sivustoihin liittyvät oikaisut/korjaukset tapahtuu täältä: digitipi@gmail.com