Maalauksia
Tapani Rantala
”Kadonneet Taulut”
3-26.6.–05
Näyttely joka karkasi
Taiteen maailma on suuri ja ihmeellinen. Ulkomailla hiihtopipomiehet
hiipivät yön pimeydessä museoon ja lähtevät Edvard Munchin Huuto
kainalossaan. Pariisilaisten kuuluisuuksien kadonneita töitä löytyy päälle
maalattuina tekijän itsensä tai kollegan tärveleminä… Mutta onko kukaan
kuullut näyttelystä joka otti omin päin jalat alleen?
Rovaniemen tunnetuin taidemaalari ja muotokuvantekijä Tapani Rantala sai
1984 kutsun pitää näyttelyn USA:ssa New Yorkin suomenkielisen sanomalehden
50-vuotisjuhlien yhteydessä. Itse ei Rantala tuolloin Suureen omenaan
päässyt, vaan taulut lähetettiin Torniossa olleesta näyttelystä. Kyseinen
New Yorkin Sanomat, jonka toimitiloihin näyttely pystytettiin, oli tuolloin
vaikutusvaltainen amerikansuomalaisten äänitorvi. Kun sitten sattumalta
samaan aikaan Tornion ystävyyskaupunki Napervillessä oli vierailulla Tornion
silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Veikko Hanhirova, päätettiin
Rantalan näyttely siirtää New Yorkista vielä Napervilleen. Halusivathan
suomalaisjuuriset amerikkalaiset nähdä pitkästä aikaa kotoisia
peräpohjolalaisia maisemia.
Naperville sijaitsee Illinoisissa lähellä Chicagoa ja Michigan-järveä, jonka
syviin vesiin katosi 20-30 lukujen melskeessä useampikin ihminen kahden
jalan betonikenkä kinttuihinsa valettuna. Elettiin kieltolain aikaa ja
”Chicago-piano” soi. Oliko sitten enteellistä että Napervillessä esillä
oltuaan myös Rantalan näyttely katosi? Näyttely ei nimittäin koskaan
palannut Suomeen. Lehdistöneuvos Paavo Keisalo kävi New Yorkissa kyselemässä
näyttelyn perään ja sai kuulla sen lähteneen eteenpäin. Mitään muuta
selvyyttä asiaan ei koskaan saatu, eikä tilannetta parantanut se, että yksi
näyttelyn järjestäjistä Leena Peltola kuoli. Parikymmentä taulua oli kerta
kaikkiaan haihtunut ilmaan. Teoksia ei oltu vakuutettu. Suurin suru koski
näyttelyn mukana lähtenyttä ”Pikku-Elisan” tuoretta muotokuvaa. Rantalan
serkku Seppo Kauma oli teettänyt kaikista lapsistaan muotokuvat Tapanilla,
ja yksi jäi nyt puuttumaan. Uutta muotokuvaa Rantala ei koskaan tehnyt
tilalle.
Vuonna 2003 Rantalan ollessa Saariselällä hiihtämässä taiteilijan kännykkä
soi. Beweship nimisen huolintayhtiön edustaja soitti ja sanoi että
rantavarastoa siivonneet miehet olivat löytäneet romujen alta nurkasta 16
öljymaalausta, joiden arvelivat kuuluvan Rantalalle. Kukaan ei osannut sanoa
miten taulut olivat Vantaalla sijaitsevaan varastoon joutuneet. Joku oli
kuitenkin jaksanut nähdä vaivaa selvittääkseen Rantalan yhteystiedot
Lappiin. Rantala puolestaan oli ajat sitten painanut koko asian unholaan.
Seurasi erikoinen jälleennäkemisen hetki: tekijä pääsi kohtaamaan silmistä
ja mielestä poissa olleet maalauksensa. Taulujen rekkakuljetuksen
Rovaniemelle taiteilija maksoi omasta pussistaan. Ensimmäinen toimenpide oli
tietenkin toimittaa ”Pikku-Elisan” muotokuva alkuperäiselle tilaajalleen.
Pikku-Elisasta oli vain tällä välin tullut 28-vuotias. 17:sta maalauksesta
saatiin takaisin 16. Kuka on nauttinut Rantalan taiteesta yksityisesti lähes
20 vuotta? Vai ovatko teokset maanneet varaston perällä? Ja tietääkö kukaan
missä se 17:sta maalaus on?
Kadonneen
näyttelyn tuo nyt nähtäville Galleristi ja taidelasittaja Vele Varjo
kevättalvella uudistetussa galleriassaan, ja avaa samalla Varjon taidekesän.
Näyttely on esillä 3. – 26.6.
