Näyttelyt

TÄLLÄ HETKELLÄ

Näyttelyjuliste

MAALAUKSIA

Kalervo Räyhä

”ÄLÄ KEHU PAIKAN KAUNEUTTA ENNEN KUIN TIEDÄT MINKÄLAISTA ELÄMÄ SIELLÄ ON”

3.- 26.11. 2017.

 

 

Kalervo Räyhä on Nurmeksessa syntynyt ja Rovaniemellä asuva kuvataiteilija. Taiteilijana hän on itseoppinut.

Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin ja se yö, joka sanoi: ” Poika on siinnyt.” Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vakkaan! Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka… Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! Näin valitti kovaa kohtaloaan Raamatun pyhä mies Job.

Samalta minustakin välillä tuntui.

Asuttiin lapsuudessani ja nuoruudessani pienessä sähköttömässä mökissä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia. Lähimmät naapurit olivat kilometrin päässä ja kaupunkiin oli matkaa viisitoista kilometriä. Kaikissa naapureissa oli sähköt ja telkkarit ja kaikki mukavuudet, paitsi meillä. Isä oli synkkä ja puhumaton tyyppi, joka oli aina vihainen ja aina oikeassa ja jonka sana oli laki ja johon ei ollut vastaansanomista. Isä oli kaikkea ja kaikkia vastaan. Edes äiti ei uskaltanut koskaan sanoa vastaan muista puhumattakaan. Vieraita ei paljon käynyt ja nekin vähät jotka kävivät isä ajoi pois töykeydellään. Tätini toi isälle aina viinapullon palkkioksi kun se hoiti tätini asioita ja yritti tehdä isästänikin juopon, niin kuin kaikki isäni veljetkin olivat olleet, joista yksi oli tätini mies. Ja olipa yksi isäni veljistä palanut kännissä talonsa mukana.

Sitä kuvitteli että isän varhainen kuolema ollessani viidentoista, muuttaisi kaiken ja toisi vapauden, mutta ei. Elämä muuttui entistä ahdistavammaksi. Äiti yritti pitää isän kasvatusmenetelmistä kiinni ja kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli kiellettyä, mikä tuon ikäistä poikaa varmana kiinnosti. Kuten kaikki muukin ”kielletty”. Äiti yritti tukahduttaa nuoren pojan tunteet ja elämän halun. En nähnyt elämässäni ja tulevaisuudessani mitään toivoa. Mutta ihminen keksi aina keinot tyydyttää himonsa ja siihen kävi sauna tai ruokakomero tai ullakko, kaikki paikat mitkä olivat silmän ulottumattomissa. Minä himoitsin veljeni vaimoa ja siskoni tytärtä ja pornolehtien isotissisiä naisia. Ja kaupungilla näkemiäni naisia, jotka tuntuivat niin etäisiltä ja saavuttamattomilta, mutta sai minut tajuamaan että jossakin oli jotain parempaa, elämää.Viinaa ja tupakkaa sai vanhemmilta veljiltä ja isommilta pojilta joilta kuuli muistakin jutuista. Minusta tuli isäni tavoin synkkämielinen ja sulkeutunut ja ahdistunut ja minä runkkasin ahdistustani pois. Mutta se ei sillä lähtenyt vaan alkoi ahdistaa entistä enemmän, joten minä myös runkkasin entistä enemmän. Runkkasin ja ahdistuin. Enkä minä sitä päättänyt että isäni kuolisi ollessani viidentoista ja joutuisin jäämään äitini kanssa kahdestaan siihen pieneen mökkiin jossa ei ollut mitään mukavuuksia, vaan se oli minulle langetettu taakka tässä elämässä. Jouduin ottamaan miesten työt vastuulleni, eivätkä vanhemmat sisareni välittäneet vähääkään miten pärjättiin. Kävivät lomillaan niin kuin siihenkin asti ja äitini hoki niille että hyvin pärjätään ja ”mikäs tässä assuissa”. Eikä kukaan kysynyt minulta mitään, tyytyivät vain siihen mitä äitini sanoi, joten kaikki oli siis hyvin.


NÄYTTELYITÄ NYT


TEOKSET


2017 NÄYTTELYT


2016 NÄYTTELYT


2015 NÄYTTELYT


2014 NÄYTTELYT


2013 NÄYTTELYT


2012 NÄYTTELYT


2011 NÄYTTELYT


2010 NÄYTTELYT


2009 NÄYTTELYT